Tänä syksynä viikonloppuni ovat olleet erilaisia kuin ennen. Aikaisemmat viisi vuotta olen joka sunnuntai-illat viettänyt urheiluseuran liikuntavuorojen vetäjänä paikallisella liikuntasalilla ja se taas on aiheuttanut ikävän tilanteen: mehevän sunnuntaipäivällisen viineineen tai muine ruokajuomineen on saanut unohtaa.Kuluvan syksyn ajan sunnuntaini ovat olleet kuitenkin vapaita, sillä siirsin kahvakuularyhmän perjantai-iltaan. Nyt kun saavun perjantaina töistä kotiin, ehdin laitella perheelle ruuan, pistää pyykit koneeseen ja kuivumaan, raivata huushollin suht siedettävään kuntoon ja vielä mahdollisesti heittää pienen happihyppelynkin ennen salissa tapahtuvaa hikoilusessiota. Ennen kahvakuulailua napsautan tietysti saunan lämpiämään. Kun vähän ennen kahdeksaa tulee kotiin, riisuu hikiset jumppavaatteet, rojahtaa vissy- tai oluttölkki kädessä saunan lauteille, on olo käsittämättömän euforinen. Ikään kuin koko kuluneen viikon kiireet olisi pyyhitty pois kokonaan!
Viikonloppujeni huippuhetki on tuon perjantain nollaussession lisäksi lauantaiaamu. Tilasin marraskuussa itselleni uuden HS Viikko -lehden, joka on oikeastaan vastaus kaikkiin rukouksiini. Olen jo pitkän potenut vakavaa puutostilaa, kun meille ei ole tullut paikallislehden lisäksi mitään muuta sanomalehteä. Aamulehti tarjoaisi toki pirkanmaalaista uutisvinkkeliä, mutta ruuhkavuosien keskellä olen todennut, että joka päivä ilmestyvän lehden lukemiseen ei yksikertaisestiriitä aika.
Lisäksi täällä maaseudulla jakelu mättää, eli jos haluan lukea lehteni aamulla, se pitäisi hakea pikitien varressa sijaitsevasta "heittolaatikosta", jonne en kyllä kahden pienen lapsen äitinä mitenkään kerkiä raahustamaan aamutoimien säpinässä. Postin mukana jaettu lehti ehtisi luettavaksi vasta iltapäivällä, ja silloin onkin sitten jo ne harrastukset jne.
Mutta HS Viikko. Luojalle kiitos tästä keksinnöstä! Lehti tulee postin mukana perjantaisin ja sisältää reilut sata sivua luettavaa. Eikä jutuissa pyöritä Kehä kolmosen sisäpuolella, vaan lehti luo katsauksen mielenkiintoisimpiin ilmiöihin viikon varrelta, kotimaasta ja ulkomailta. Luettavaa riittää ihan varmasti kahdelle viikonloppuaamulle.
Sen verran vanhanaikainen tyyppi olen, että minulle sanomalehden pitää olla oikea. Sen pitää haista painomusteelta ja sen pitää tuntua yhtä aikaa pehmeältä ja karhealta sormien välissä. Tablet-version lukijaa minusta ei tule niin kauan, kun printtimedia elää. Haluan kokea aamupalapöydässäni sekä höyryävän kahvin tuoksun että sanomalehtipaperin kahahdukset.
Lukeminen on ollut tällä viikolla tapetilla paljon. Pisa-tuloksista on uutisoitu ja kerrottu sekin, että kodin lukemisilmasto vaikuttaa suoraan myös lasten oppimistuloksiin.
Lukeva ihminen on saanut minun silmissäni aina yhtäläisyysmerkit sivistyneen ihmisen kanssa. Ja sivistynyt ihminen lukee myös sanomalehtiä. Ei vain tietääkseen, vaan ymmärtääkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti