Puntari: Finlandia mtb 2014

Sunnuntaina tehtiin kesäloman viimeinen fillarikisareissu Hollolan Messilään. Päätös lähtemisestä syntyi aika nopealla aikataululla: viikko takaperin S oli rypenyt keskeytyksen Syötteellä ja mulla oli osallistuminen Suomen tunturisuunnistukseen Pallaksella (hieno reissu iskän parina, kuntosarjassa talsittiin reilut 13 kilometriä tuntureita ylös alas!). Jalat eivät huutaneet mitenkään puhtia muutenkin touhukkaan Lapin viikon jäljiltä.
Koska jälkikasvusta vanhempi oli kesän mittaan ilmaissut toiveensa päästä kokeilemaan ihan oikeita mtb-kisoja, niin se päätettiin kuitenkin nyt toteuttaa. Finlandia mtb:n hobbyluokan matka tuntui varsin kohtuulliselta ollakseen ensimmäinen kisastartti 7- ja 5-vuotiaille tytöille. Siinä sivussa saatiin houkuteltua myös S mukaan skabaan pitkälle, eli 70km matkalle.

Tyttöjen kanssa käytiin polkaisemassa 10 km lenkki kotimaastoissa lauantaina. Yksi kivikkopolku ja yksi helpompi ura vakuuttivat mut siitä, että tytöt kyllä selviävät kisan haasteista.
Aamulla matkaan lähti iloinen ja vähän jännitynytkin joukko kisaajia.
Paikalla Messilän kartanon hulppeissa puitteissa piti olla ajoissa, koska jälki-ilmoittautuminen umpeutui kymmeneltä. Saimme nimet listoille ja osallistumismaksut kuitattua hyvissä ajoin. Siitä S venytteli itsensä kartanoon aamiaiselle ja sen jälkeen pistettiin kisakalusto kuntoon. Mun pyörästä repesi mystisesti sisäkumi kun sitä otettiin pois autosta, mutta onneksi naapuriautosta saatiin uusi sisuri. Kiitos vielä kerran!

Jäbät duunaa kalustoa kuntoon.

Meidän hobbylähtö oli klo 11. Menimme lähtöjoukon (n. 30 kisaajaa) häntäpäähän ja lähdimme sieltä maltilla liikkeelle. Tarkoituksena oli ajaa 2,5km lenkki neljä kertaa tai ainakin siihen asti, kun kilpailun voittaja on tullut maaliin. Sen jälkeen kaikki kisaajat liputettiin maaliin.
Reitti sisälsi mukavasti ylä- ja alamäkeä, uraa, polkua ja siltaylityksiä. Tyttöjen pyöräily meni hyvin ja otettiin aika varman päälle ylä- ja alamäet. Reitin varrella oli mukavasti kannustajia, joista ainakin omat lapset saivat erittäin positiivista puhtia. Mieltä lämmitti myös tapahtuman kuulutus, joka huomioi kuskit aina uudelle kierrokselle lähdettäessä. Yksinkertaisesti sanottuna: paljon mukavampi fiilis ei olisi voinut radalla olla! (Ainoa miinustekijä olivat kilpaluokan kuskit, jotka tulivat ajamaan siihen yhteen ainoaan jyrkempään laskuun samaan aikaan, kun pienet hobbylaiset taluttivat sitä alas - kisan ajaksi reitti olisi pitänyt sulkea muilta ihan turvallisuussyistä).

Viime hetken ohjeet - kerrankin lapset kuuntelee.

Startissa ei hötkyilty.

Ehdimme ajella kaksi kierrosta ajassa 38 minuuttia. Maalissa kaikille pujotettiin kaulaan osallistumismitalit ja käteen sai voimapatukkaa ja urheilujuomaa. Mukavat mitalitytöt jaksoivat vielä kysellä osallistujilta kisan sujumisesta ja pyöräilyharrastuksesta ylipäänsä. Tästä tapahtumasta oli erittäin hyvä aloittaa pienten tyttöjen mtb-harrastus!

Maalisuoralla.

Mitalit palkinnoksi maalissa!

Kuvassa Suomen maastopyöräilylupaukset. Ja Vastarannat. ;-)

Kisastarttia päästiin seuraamaan aitopaikalle ja S lähti hyvissä asemissa maastoon optimistisena tavoitteena neljän tunnin alitus. Teemu-setä starttasi puolikkaalle matkalle (35 km). Kun miehet oli saatu maastoon, päästiin me tytöt pesulle ja uimaan. Sen jälkeen herkullinen lihakeitto kartanolla maistuikin kaikille.
Kisan seuraaminen oli mukavaa hyvän kelin ja hulppeiden maisemien ansiosta. Teemu polki oman sarjansa sijalle 20 ja oli tyytyväinen (syystäkin) suoritukseensa. Pitkällä matkalla Vastarannan veljekset pitivät tahtipuikkoa käsissään ja lähtivät toiselle kierrokselle melko ylivoimaisessa johdossa, minkä pitivätkin sitten loppuun asti.
Sakke oli mennyt oman reittinsä aika äärirajoilla (väsyneet jalat) mutta pääsi silti hienosti kisassa sijalle 23 ja neljän tunnin aikakin alittui helposti.

Kisasarjan startissa oli kierrokset koholla.

Sakke tarkkailuasemissa takavasemmalla.

Veljekset vastamäessä.

Hellekeli vaati tankkaamaan tarpeeksi nestettä.

"Aion tulla ton verran Mikkoa edellä maaliin".

Kesäloman viimeinen viikonloppu sujui siis kaikin puolin liikunnallisissa mutta kuitenkin rennoissa merkeissä. Kotiin ajeli erittäin iloinen nelikko, taas yhtä yhteistä kokemusta rikkaampana!

Kiitos Finlandia mtb - tullaan toistekin!