Puntari: Hiiriä ja ihmisiä

Meidän tarvis oikeastaan perustaa blogi, totesi siskoni (Kyllikki senior) yhtenä päivänä. Olin heti valmiina hommaan! Täytyyhän meillä nyt blogi olla, koska se on trendikästä ja me nyt ollaan trendikkäitä, jos jotkut on. Hanna kirjoittelee otsikolla HALKOMÄKI ja Tiina raportoi tunnisteella PUNTARI.
Tämä on siis Maitolaiturin Kyllikkien virallinen blogi. Varo halpoja kopioita!


Asiaan.
Maalaiselämähän se on myös kovin trendikästä nykyään ja maalaiselämää tämäkin blogi käsittelee. Me molemmat kyllikit olemme paljasjalkaisia maalaisia ja maalla asutaan edelleen. Meillä on oikeastaan kaikki se, mistä helsinkiläiset haaveilevat: vanhat puutalot, narisevat lankkulattiat, patinoituneita pintoja ja pihalla tilaa lumelle. Paljon.
Onhan tämä siis melkoista maalaisunelmaa, vaikka välillä realismikin pukkaa päälle rankasti. Kuten eilen sunnuntaina. Olin ottanut edellisenä iltana Viialan leipomon toriautolta pari viikkoa aikaisemmin ostetut voisarvet pakastimesta sulamaan (tulipa pitkä ja vaikea lause). Ajattelin keittään kahvit, lukea Aamulehden (ensin se piti hakea kilometrin päästä heittolaatikosta -28 asteen pakkasessa potkukelkalla) ja tunnelmoida tässä ihanassa kodissani. Keittiön ovella mood vähän muuttui. Jääkaapin edessä makasi pitkin pituuttaan kuollut hiiri. Häntä ja kaikki. Periaatteessa kestän mitä vaan, mutta pienet jyrsijät pistävät minut veteläksi. Y-Ä-K! Päättelin, että koska kissamme ei ollut syönyt hiirireppanaa, se oli päätynyt siihen itse kuolemaan. Kenties saanut hypotermian tuolla meidän sikamaisen kylmien lattialankkujen alla ja raahautunut viimeisillä voimillaan keittiön lattialle kuolemaan.
Onneksi mies pelasti minut ja aamuni viemällä hiirenraadon pihalle.


Mutta tänä aamuna löysin seuraavan hypotermian uhrin meidän ruokasalin lattialta. Alkoi ketuttaa niin paljon, että roikkasin sen rotanpuolikkaan omin käsin pihalle maanantaiaamuani häiritsemästä. Kele!
Tällaista elämää siis meillä tänään. Keskiviikkona suunnistan rautakauppaan etsimään hiirikarkotinta. Jospa jostain löytyisi sellainen, joka oikeasti toimisikin.


Viikonloppuna leikin kunnon kotiäitiä ja leivoin pullaa: korvapuusteja, dallaspullia ja niitä ihan tavallisia pyöreitä pimpuloita.